Johdanto
Lattiamateriaalien asennuksessa yksi yleisimmistä ongelmien aiheuttajista on alustan liiallinen kosteus. Liian kostea alusta voi johtaa mm. liiman tai lattiamateriaalin vaurioitumiseen, materiaalin turpoamiseen tai homekasvuun. Tässä artikkelissa käymme läpi, miten kosteus tulisi huomioida ennen asennusta, mitä mittausmenetelmiä kannattaa käyttää ja miten varmistat turvallisen lopputuloksen.
Miksi alustan kosteuden mittaus on tärkeää?
- Lattiamateriaalin kesto: Liiallinen kosteus voi vaurioittaa esimerkiksi parkettia, vinyyliä ja laminaattia.
- Sisäilman laatu: Kosteus voi lisätä mikrobikasvuston riskiä ja sisäilmaan kohdistuvien emissioiden määrää.
- Takuuasiat: Useimmat materiaalitoimittajat edellyttävät kosteuden mittausta ja dokumentointia ennen asennusta. Mittaamalla kosteuden ennen päällystämistä voidaan osoittaa, että alustan kosteusvaatimus on asennushetkellä täyttynyt.
Suositellut kosteuspitoisuudet ennen asennusta
Alustamateriaalin kosteusraja-arvot vaihtelevat materiaalin ja liiman mukaan. Lattian päällyste tuotteen mukainen raja-arvo on tarkin, mutta on olemassa myös yleisiä raja-arvoja:
- Betonialusta: Suhteellinen kosteus (RH) yleensä arviointisyvyydellä (A) alle 85 %. Syvyydellä 0,4*A kosteuden tulee olla alle 75 %. Tasoitekerros huomioidaan tapauskohtaisesti.
- Pinnoitteet: Pinnoitteilla, kuten polyuretaanilla, alustan kosteusraja-arvona voidaan käyttää 90 %-RH 10 mm syvyydellä betonissa.
Kosteusmittaustulosten tulkinta ei ole aina yksiselitteistä. Mittaustuloksen tulkinnassa tulee huomioida muun muassa mittausepävarmuus. Mitä korkeampi suhteellinen kosteus, sitä suurempi mittavirhe mittauksessa syntyy.
Kosteusmittaus ennen lattian asennusta
Kosteusmittaukset tulee tehdä ammattilaisen toimesta hyvissä ajoin ennen lattian asentamista. Mittaukset tehdään yleensä noudattaen RT-korttia 103333 Betonin suhteellisen kosteuden mittaus.
1. Porareikämittaus (betonilattiat)
Porareikämittaus tehdään ohjeiden mukaisesti 40–50 % syvyyteen betonilaatan paksuudesta. Mittaus antaa luotettavan arvon betonin suhteellisesta kosteudesta. Mittaus tehdään yleensä 2-3 syvyydeltä rakenteesta.
2. Näytepalamittaus
Tässä mittauksessa betonista otetaan paloja näytteenottoputkeen, johon laitetaan myös mittausanturi. Menetelmä on yleinen kosteusmittaajien keskuudessa, mutta sisältää omat mittausvirheensä.
3. Pintamittaus
- Kätevä pika-arvio, mutta ei korvaa porareikämittausta.
- Hyödyllinen erityisesti kosteuden jakautumisen arviointiin.
4. Puumateriaalien mittaus
Jossain tapauksissa voidaan mitata myös puupohjaisen lattian alustan kosteus.
- Käytetään puukosteusmittaria (sähkönjohtavuus- tai kapasitanssityyppinen).
- Mittaukset useista kohdista, jotta saadaan kattava kuva.
Toimenpiteet, jos alustan kosteus on liian korkea
- Kuivatus: Käytä rakennuskuivainta tai lisää ilmanvaihtoa.
- Odota riittävä kuivumisaika: Betoni kuivuu n. 1 mm/viikko normaalissa olosuhteessa.
- Kosteussulku: Joissain tapauksissa voidaan käyttää hyväksyttyä kosteussulkutuotetta. Tätä noudatetaan erityisesti massiivisissa rakenteissa.
Vinkit onnistuneeseen kosteudenhallintaan ja lattian asennukseen
- Jo ennakkoon on arvioitava tarvitaanko työmaalla erikoislaatuja betonille, joilla voidaan merkittävästi nopeuttaa kuivumista
- Ennakkoon tehdyt kuivumisaikalaskennat auttavat siinä, että työmaan aikataulu riittää kuivattamaan rakenteet.
- Tee mittaukset ja dokumentoi tulokset – tämä suojaa myös urakoitsijaa.
- Tuo lattiamateriaali sisälle hyvissä ajoin, jotta se ehtii tasaantua huoneen lämpötilaan ja kosteuteen.
- Noudata valmistajan ohjeita liimojen ja alusmateriaalien valinnassa.
- Joissain tapauksissa voidaan jälkimittauksilla varmentaa lattian alle tasaantunut kosteustaso.
Yhteenveto
Lattiamateriaalin asennuksen onnistuminen alkaa oikeasta kosteuden hallinnasta. Porareikä-/näytepalamittaukset ja dokumentoidut tulokset ovat paras tapa varmistaa, että alusta on riittävän kuiva. Näin vältät kosteusvauriot, takuuongelmat ja varmistat lattiasi pitkäikäisyyden.
